Matkojeni blogi on pitänyt taukoa, koska kulttuurimatkoja, ja matkoja yleensäkin teen vain Suomessa. Nyt kuitenkin kävin risteilyllä Viking Gracella, koska lavalla oli Ville Valo. Kestävää matkailua on esim meno kirjastoon. Huumorilla voi tehdä instakuvia eli matkustan budjetilla. Eli kun haluaisi mennä huippujahdilla, niin voi laittaa kuvan höyrysilitysraudasta - sama design. Tai nojata päätä pesukoneen ikkunaan että kuin olisi lentokoneessa. Tämä matkablogi on ollut ulkomaan kulttuurimatkoja varten, kun olen käynyt Tukholmassa, Taalainmaalla, Tallinnassa ja Lontoossa kulttuurin perässä, sukuloimassa tai sukkuloimassa. Teatterissa tai festareilla. © Satu Ylavaara Photography 2024:
Vaihteeks keikkakuvia: Ville Viking elikkäs VV Neon Noir at Viking Grace 25.04.2024:
© Satu Ylavaara Photography 2024:
Ville Viking eikun Ville Valo -risteily alkoi Turuust, Suomen Turusta ja myäs päättyi sinne. Risteily oli ja on turvallinen ja mutkaton keikkakokemus aikuiselle. Tosin laiva lähti Turuust myöhään ja myöhässä ja voi mikä väenpaljous, mutta mukavasti ulkomaan fänit ja muut turistit tuovat riihikuivaa ja tuohta pisnekselle. Ville Valon Neon Noir -merch eli tilpehööriä oli myynnissä laivan tax freessä. Valo jäi ja läks bändeineen sitten Tukholmaan, ja sieltä lopulta Royal Albert Halliin, ja onhan se komiata kotimaisen artistin esiintyä niin hulppeissa puitteissa. En muistanutkaan, että Turun linna, aivan ihastuttava paikka oli noin lähellä rantaa ja siis terminaalia. Kuvassa toki toki Onnibussi, jolla matkustin, mennen tullen.
Laiva ei siis käynyt missään. Kuten ei pitänytkään. Lähtö oli siis myöhään illalla, keikka keskiyön aikaan, tai lämppärit aloitti jo ennen. Ostin ruuaksi vain sipsejä ja limppaa. Vähän niinkuin sipsikaljavegaanit, mutta ilman kalijaa.
Kannella oli hieno ropotti, ts näytti robotilta, pareidolia.
Ruåtsin rannikolta näkyi pittoreskia näytelmää eikun näkymää, kuten tuulimyllyjä. Don Quijotea ei näkynyt.
Polaroid-kuvat eivät ole tietenkään oikeita polaroideja, vaan kuvankäsittelyä. Kyllä näin aidon polaroid-kameran kun sukulaiset tulivat kesälomille suklaatehtaasta 70-luvulla. Tienesteillä oli mukava hankkia esim polaroidi. Tai auto. Tällä vuosituhannella voitin pienen polaroid-kameran fotoliikkeen arvonnasta. Sinisestä suorakaiteen muotoisesta pikkukamerasta tuli venyneen postimerkin kokoisia polaroid-kuvia kunnes "filmi" loppui. Osa kuvista oli aikas kummitusmaisia hämärässä valossa kuvattuina. Kamerassa oli myös radio, joka toimi, mm kuulokkeilla.
Tässä "aidompia" kuvia, digikuvia. Digijärkkäreitä en jaksanut mukana raahata.
© Satu Ylävaara Photography 2024
