Varsinainen lähiöhelvetti eli tämä häsä jolla asiaan perehtymötön aulellaa asumaton rikas juppirukka tai hipsterin röpelö ilmaisee paikkaa helvetiksi, koska se on lähiö. Ironiseksi tuo hashtag tuli kun ihmiset, jotka asuvat ja/tai vierailevat lähiössä ja jakavat kauniita, harmonisia valokuviaan lähiöhöevetistä: aurinko laskee kullaten kaiken, merenrannalla on hiekkaa ja pörröiset lokinpoikaset, ilvekset köpöttelevät takapihalla, ollaan ihan pellolla, tai metsässä, kuntopolulla tai kelopuitten alla, puolukoita haistellen...
Puhumattakaan lähiöiden taide-elämästä ja kulttuurista, eri kerroksineen.... Helsingin lähiöistä on moneksi. Vuosi sitten minulla oli mahdollisuus palata Pihliksen lähiöön, jossa moni jutska oli muuttunut sitten 1980-1990-luvun taitteen, jolloin alueella asuin. Oli paljon maahanmuuttajaperheitä, joka minusta oli upeaa, ainakin hyvää kasvisruokaa pitäisi saada, kaupasta ja ravintolasta. Mutta alueella oli hirveästi spurguja ja juoppoja äijiä, enemmön kuin ennen. Kirjasto oli otettu pois. Sairasta! Muutama pizzeria oli muttei sitä lähiötunnelmaa mikä Tukholmassa on kun lähiössä on pieniä eksoottisia, tai, no, ainakin eksoottisempaa kuin hernekeitto, eri maiden pikaruokapaikkoja ja kojua, lähi-Idästä ja Välimereltä. Mutta ei Pihliksessä. Vain pari pizzeriaa. Ja poistettu kirjasto. Pahan kukat -elokuva oli osittain kuvattu Pihliksessä. Mutta viime vuosina olen tehny lähiöprojektia myös Kontulassa, kuin asuin 2000-luvulla itä-Helsingissä...
asiasanat: Atomirotta Kontufestari 2016, Atomirotta, Kontufestari, lähiöhelvetti, itä-Helsinki, lähiöprojekti
