Kreivi von Vatsalihas taas työn touhussa.. Vampyyrien tanssi puri oikeasta paikasta; kun Lintsillä vetää oikeasta narusta...Olen tässä kuolaillut elämäni vampyyrejä... Yksi on tietenkin Damnedin Dave Vanian jota hienossa dokussa (The Damned: Don't You Wish That We Were Dead (2015), kävin kattoo Night Visions festivaalilla ) kanssaihmiset sanovat vampyyriksi, koska kerran nousi arkusta, anteeksi sängystä jäykkänä kuin Nosferatu...
Tuima kreivi sadussa Petronella 1978, George Dolivo Kivikasvojen Lepakkolinna 1980 kauuoperetissa komediassa, Christopher Lee ja Horror of Dracula 1986?, ja siitä lähtien keräsin kaikki Leet ja Hammerit, osan sain videokasetteina Enklannista, kiitos siitä, ennen internetiä ja juutuubia ihmisten piti todella toimia ja nähdä vaivaa saadakseen mitä haluaa... Kun ilmoituksen kirjoittaminen ja sen julkaiseminen kauhulehdissä kesti pitkään, siis pari kuukautta?Kuka sitten on oikea Dracula? Orlock? von Krolock? Blackula? Dr Acula? Frank Langella oli huh huh, omalaatuinen pantterin lataus omassa vampyyrihahmossaan, olen toden totta kateellinen, etten nähnyt Langellaa teatterissa tässä roolissa. Olisin pelännyt niin että pöksyt olis tippunut ;)
Niin. Vampyyrit, seksi ja nauru / itseironia.
Rakastan myös ruotsalaisia vampyyrielokuvia: Ystävät hämärän jälkeen ( hirviittävä, hirvittävän hyvä kirja myös, ahdistaa niin että tuntee lukeneensa Kirjallisuutta - vampyyri-teema kirjassa voi käsitellä niin monta hyväksikäytön muotoa ja muutosta ), Vampyrer ja Frostbiten. Blade toi toisnelaista ultra-tyylikkyyttä ja sekoitti pakan, Bloody Marie - viettelevä vampyyri (1992) oli taas niin ihana ja tuntui helpolta samaistua Anne Parillaud taas loisti - myös ironiallaan. Hämärästä aamunkoittoon taas käänsi kelkan - ehkä kelkka kääntyi jo kun höpsö professori Abronsius käänsi rekensä kohti sivistystä - vampyyrit takapenkillään...Verenjano Hunger sisälsi kaikki täydellisen elokuvan sivujuonteetkin... Bauhaus & Bela Lugosi´s Dead, ikuisen kauniit, tavoittamattomat ja viileät Deneuve ja Bowie... Susan Sarandonin askel... Yön vampyyrit sarja pyöri 1990-luvulla uutena versiona, ah, ja uusista elokuvista mm Strigoi - Karpaattien vampyyrit (2009), häijyn hyvä ja realistinen vampyyritarina.
Eniweis, sitten aikoinaan löytyi kunnolla Bela Lugosi - ah. Kyllä vampyyrikarkkeja ja vampyyrimehujäitä (vihjailevissa muodoissaan) on ollut tarjolla sekä Ruotsissa että Suomessa, oli Seesaminkadun Kreiviä, Count Duckulaa, samoin kauhusarjakuvia, ihania Shokki, Vampirella, Dracula yms sekä Yöjuttu-lehtiä... Sitten tuli Near Dark, yksi parhaimmista, ja Lost Boys. Alkuperäinen v 1922 Nosferatu kolahtaa niin vhs, dvd kuin elokuva-arkiston valkokankaalla yhä pelottaen, samoin Kinskin & Herzogin versio 1979, Abel Ferreran Addiction 1994 on yks suosikkejani, niin rujo ja kaunis ja synkkä / grunge. Carl Th. Dreyer: Vampyyri on niin metaelokuva, hypertekstinen ettei tila riitä, eikä muu kapasiteetti,
Spike hieno hahmo Buffy Vampyyrintappajissa ja Drusilla oli milteipä aikakauden upein uusin hahmo. Bram Stokerin Dracula, ja tulevassa Andy Warholin Dracula - elämäni hienoimpia hetkiä on katsella valkokankaalta tätä teosta jossa traagisin vampyyri lohduttoman musiikin taustoittamana maskeeraa itseään peilistä näkemättä - ja elokuvateatterissa istuu roolia näytellyt Udo Kier melkeimpä kosketusetäisyydellä... Muita vamppeja: Shadow of the Vampire, What we do in the shadows joka oli maailman hauskin ja sympaattisin vamppikokoelma ja tietysti tämä Kiss of the Damned joka on niin ihana uusi elokuva, samoin Dracula has risen from his grave.. joista
Lust at first bite. Vampires at Amusement park Peacock at theatre !
