Silloin kun matkustin Tukholmaan vielä, oli mielessä aina Peppi. Yässä pienessä läviskässä voi pitää bussi-, pankki- tai käyntikorttia. Peppi oli suosikkejnai 70-luvulla, minulla oli Pepin hiukset (punainen peruukki), apina, tai apinoita, sekä Mollamaija-Peppi. Ja tietysti Pepin kirjoja. Peppi-kortit ovat hyviä matkamuistoja, retroja, nostalgisia, paluuta vanhaan aikaan. Pepin vapaus oli mahtavaa, samoin hevonen. Oma puutalo.
